tiistai 3. heinäkuuta 2018

Terve.fi, täältä tullaan!

Vauhtihirmun elämää

Nyt vihdoin voin ylpeydellä ja ilolla kertoa, mihin uudet tuulet ovat puhaltaneet blogini :) Nimittäin blogini löytyy tätä nykyä terve.fi :n blogien joukosta! :)

Lähde matkaani uudessa osoitteessa: Vauhtihirmun elämää -blogi

keskiviikko 27. kesäkuuta 2018

Rytinällä huonompaan suuntaan

"Meillä on kaikki hyvin. Meillä on vihdoin vakaa pohja tälle ruokailulle,
Leo voi kohtuullisen hyvin ja vatsakin tulee täyteen. Ei kai sitä enempää voisi
toivoakaan tässä kohti." 


Yksi yö ja tuo kaikki oli kaukana takana, kuin toisesta elämästä. Tässä taas nähtiin se, kun ei tahdo huomioida niitä pieniä oireita ja tahtoo sivuuttaa sen mahdollisuuden, että jotain olisi kaatumassa. Sitä sulkee silmänsä ja toivoo, että tilanne rauhoittuisi itsekseen. Tällä kertaa ensimmäinen oire oli runsas pissaaminen; se oli helppoa selittää enemmällä juomisella tai jollain mystisellä ikään kuuluvalla vaiheella. Todellisuudessa se taisi olla oire 1 tällä kertaa. 


Seuraavassa vaiheessa iski "ei maistu" vaihe ja siinä kohti iski itselle epäilys siitä, ettei kaikki voi olla täysin kunnossa. Kauaa ei tarvinnut arpoa, koska enää ei uponnut hirssileipä eikä hirssipuuro. Ne olivat ehdoton ei ja jäivät viimeistään yhden lusikallisen jälkeen kippoon. Ja kun hotkaisi iltapuuron ilmeisen kovaan nälkään, niin seuraavana yönä pissaa tuli paljon. Aika selkeää siis, että hirssi ei enää maistu. En usko näin totaalikieltäytymiseen kyllästymisen tai muun vuoksi, vaan aika varmasti tässä on nyt jotain mitä Leo ei osaa sanoittaa vielä ja äiti ei näe silmin. Uskon kuitenkin, että lapsellani on syynsä kieltäytyä hirssiä sisältävistä ruoista. 

Seuraavaksi löytyi yölevottomuus sekä apinointi-vaihe on kovaa vauhtia menossa päälle. Joten ei epäilystäkään siitä, että nyt on olo taas heikompi, kuin aivan pari päivää aiemmin. 


Ruokavalioon jäi peura, pensasmustikka, päärynäsose sekä rajoitetuin määrin oleva tattari. Eli käytännössä peura, mustikka ja sose + pari palaa tattarinäkkäriä päivää kohti. Hirssi on ollut meidän aterioiden pohja vuoden ajan ja rehellisesti en odottanut sen kaatuvan, ainakaan näin rytinällä. Hirssiä on mennyt jokaisella aterialla; osalla se on täyttänyt ateriasta n. 85%. Joten nopeallakin matikalla voidaan todeta, että sen tippuminen on aika suuri juttu. 

Tuntuu, kuin tämä olisi paluu menneeseen. Silloin joskus, ennen Nalcrom-lääkitystä reilu vuosi sitten tämä oli meille arkipäivää; ruokavalio kaatui välillä nopeammin kuin ehti kissaa sanomaan. Joulun tienoolla kun viimeksi tippui ruoka-aineita pois, niin se tapahtui hitaammin ja siihen ehti reagoida jotenkin helpommin. Tämä on taas hyvin vahva takauma menneestä; ruokavalio voi oikeasti kaatua yhdessä yössä. 

Olen tässä nyt miettinyt kuumeisesti, että mitä ihmettä teemme. Nyt olen päätymässä ratkaisuun, jossa aloitamme amarantin viimeistään maanantai-aamuna ensi viikolla, kun sunnuntaina kotiudumme. Kukaan ei voi tietää, miten Leo tulee reagoimaan siihen, että yritetään jotain uutta nopealla aikataululla saada mukaan; silloin on kivempi olla kotona, kun vieressä on kaappi täynnä lääkkeitä tarvittaessa ja tuttuja lääkäreitä lähellä. Toisekseen tilanne saa hiukan rauhoittua ja ehkä silloin jo kelpaa puuro; amaranttikin on kuitenkin makuna Leolle täysin vieras ja uusi. Nyt syödään paljon peuraa, pensasmustikkaa sekä päärynäsosetta ja vähän tavallista enemmän tattaria; kyllä niillä onneksi muutamia päiviä aivan varmasti pärjää :) Suurin ongelma tulee määrissä ja siinä, ettei kaatuisi muuta nyt liiallisten määrien vuoksi. 


Tuntuu niin väärälle, että taas mennään alaspäin oikein rytinällä. Jotenkin sitä kuvitteli, että tämä kaikki olisi takanapäin ja ruokavalio voisi olla jo edes suunnilleen vakaa. Ahdistaa vietävästi, mutta toisaalta ei tunnu yhtään niin pahalle kuin aiemmilla kerroilla. Tämä on niin tuttua, niin nähtyä jo monet kerrat. Kai se on vain uskottava, että täältä taas noustaan; ennemmin tai myöhemmin!

Ensi viikolla myös aletaan kerätä näytteitä laajoihin ulostenäytteisiin ja joidenkin viikkojen päästä saadaan vaustaukset; loisista, bakteereista, parasiiteistä ja muutenkin kaikesta mitä ulosteesta pystytään katsomaan. Josko ne antaisi vastauksia.

Yksi kysymys; miksi tämä tapahtuu aina vain uudestaan,
uudestaan ja uudestaan? 

sunnuntai 24. kesäkuuta 2018

Mitä seuraavaksi?

Ensin pienen pieni kurkistus meidän tämän vuoden juhannukseen ja sen jälkeen mietteitä lähestyvästä lääkärikäynnistä :)


Juhannus on kulunut mukavasti mummalassa; mumman, ukin, parin tädin ja enon kera. Sää on ollut viileä, kuten Suomen juhannukseen tuntuu kuuluvan, mutta eilen näyttäytyi aurinkokin. Merenrannasta on tullut Leon suosikki-paikkoja; en tiedä onko siellä parasta ne linnut, veneet vaiko meren rauhallisuus. Vai kenties se kaikki yhdessä? Leo kuitenkin tuntuu nauttivan rannassa käymisestä ja meren ihmettelystä, joten sitä on sitten harrastettu nyt täällä ollessa :) Juhannukseen kuului grillailua, mutakakkua ja höpinää. Ei kai sen tarvitse sen ihmeempää ollakaan? 


Nyt kuitenkin jätetään juhannus taakse ja aletaan miettimään tiistaina häämöttävää lääkärikäyntiä, joka on tällä kertaa Helsingin lääkärillä. Jälleen on monta kysymystä ja asiaa, joista odotan pääseväni juttelemaan kyseisen lääkärin kanssa. Tänään tai huomenna täytyy jälleen tehdä itselle muistilappu, jotta muistaisi edes suunnilleen kaiken tarpeellisen.
  • Refluksilääkityksestä on useampi kysymys; kuinka kauan sitä nyt jatketaan ja mistä tiedän onko se oikealla tasolla
  • Pissan määrä; tahdon lääkärin mielipiteen siihen, mistä säännöllisesti ilmestyvä hurja pissaaminen johtuu ja sen lisäksi myös mielipidettä muutenkin esim. miksi tuo lapsi tuntuu välillä pissaavan viiden minuutin välein jne
  • Onko Nalcrom-lääkkeen syöminen jatkuvalla syötöllä ihan ok, kun meillä tulee jo vuosi täyteen
  • Mitä ruoka-aineita hänen mielestään kannattaisi lähteä seuraavaksi kokeilemaan
  • Suositusta maitohappobakteeriin, koska uskoisin, että voisi olla paikallaan vaihtaa jo hiljalleen uuteen valmisteeseen ja sitä myöten ehkä eri kantaan
  • Otetaanko MDD-labrat, jotka kertoisivat suoliston kunnosta; näihin meillä on jo lähete, mutta emme ole yksinkertaisesti ennättäneet niitä vielä ottamaan, kun oli tähystykset ja muut vastaavat
  • Hänen mielipiteensä siihen, kuinka todennäköisenä hän pitää mastosytoosia Leon kohdalla tähystyksen ja muun valossa
  • Hänen mielipidettään siihen, että miten ruokavalion kanssa kannattaa nyt edetä; epätoivoisesti etsiä uutta, tasailla ja rauhoittaa suoliston kuntoa vai jotain muuta? 
Ainakin tällaisen kysymys ja mietelistan kera olen suuntaamassa lääkärille tiistaina. Ja kun asioita oikein miettii seuraavat pari vuorokautta, niin eiköhän niitä asioita jokunen vielä kerry listalle mukaan. 


Tällä hetkellähän Leo voi aika hyvin. Oikeastaan todella hyvin, jos mietitään aiempaa. Refluksilääkityksen ottaminen kuvioihin on auttanut hurjasti; yön unia sekä myös päivien oloja. Öisin meillä nukutaan tällä hetkellä; enää heräillään pari kertaa ja välillä aloitetaan aamut ennen klo 4, mutta aika tavallista taapero-arkea siltä osin ettenkö sanoisi. Leo on myös huomattavasti paremman tuulinen ja jaksaa enemmän; osa kivusta on selkeästi lähtenyt pois. Edelleen välillä valittelee vatsakipua, mutta paljon aiempaa harvemmin. Olen saanut hymypoikani taas ainakin hetkeksi <3 Samanlainen hyvä jaksohan nähtiin viimeksi vajaa vuosi sitten, kun Nalcrom oli otettu käyttöön ja alkanut toimimaan toivotulla tavalla. Nyt sitä niin toivoisi, että tällainen hyvä jakso voisi jatkua pidempään. 

Leolla on tällä hetkellä viisi sopivaa ruoka-ainetta + fiilis-pohjalta saa 4 ruoka-ainetta säännöllisen epäsäännöllisesti. Mutta noiden fiilispohja ruokien kohdalla puhutaan suunnilleen kynnenpään kokoisista paloista, joten vielä toistaiseksi niillä ei ole mitään suurempaa merkitystä ravitemuksellisesti tai. Sen sijaan on positiivista, että tällä hetkellä on neljä ruoka-ainetta joita sietää pienissä määrin satunnaisesti. Pieni askel, suuri voitto. 

Saa nähdä, mitä lääkärimme tuumii tiistaina, kun pääsemme vastaanotolle asti. Odotukset ainakin ovat korkealla jälleen, koska viimeksi hän kuitenkin vei meitä edes pari askelta eteenpäin kehoittamalla varaamaan ajan Tampereelle. Joten katsotaan, mitä hänellä on tarjota meille tällä kertaa :)

perjantai 22. kesäkuuta 2018

Mitä meidän parisuhteelle kuuluu?

Parisuhde ja sen muodostaminen on jo itsessään paljon vaativaa. Kun kaksi erilaista, eritavoin toimivaa ja erilaisista ympäristöistä tulevaa ihmistä yrittää alkaa sovittamaan omia elämiään yhteen.. Niin onhan se aikamoista, kun asiaa käy ajattelemaan. Vaaditaan joustoa, uusien tapojen opettelua ja kultaisen keskitien etsintää. Siihen voidaan vielä lisätä sitten ne jokaisen omat painolastit ja menneisyyden aaveet, joita moni meistä kantaa mukanaan. Sitten, jos tunteet ovat tarpeeksi vahvoja, niin siitä voi syntyä jotain vuosia tai jopa vuosikausia kestävää. 

Me tapasimme elokuussa 2012 ensimmäisen kerran. Bussissa, muutamaa sataa metriä ennen Helsingin keskustaa viestitin vielä ystävälleni "Mitä jos nyt vain hyppäisin pois bussista, kävelisin tien toiselle puolelle, lähtisin kotiin ja unohtaisin koko jutun." Ystäväni kehotti olemaan rohkea ja kohtaamaan ihmisen, jonka kanssa olin jutellut ainoastaan netin kautta jo jonkin aikaa. Olin rohkea, ajoin bussilla Helsingin keskustaan ja tapasin kyseisen miehen. Sillä tiellä ollaan edelleen. 


Parisuhteemme on edennyt, kuten monelle muullakin parilla; treffejä, lisää treffejä, syveneviä tunteita, yhteenmuutto, yhteinen lomamatka ja sitten tuli raskaus sekä vauva. Paljon on koettu kaikenlaista, koska olemme aika erilaisia ihmisiä, vaikkakin ehkä pohjimmiltamme aika samanlaisia. Molemmilta on vaadittu venymistä ja mukautumista, jotta yhteinen arki on sujunut :) Mutta niinhän se menee; kompromisseja huonekalujen värissä sekä venymistä ruoan ihmeellisessä maailmassa, jotta molemmat saavat edes toisinaan herkkuruokiaan. 


Raskausaika oli minulle älyttömän raskas; 8kk jatkuvaa kipua, pahaaoloa ja pelkoa oman pienen masuasukkaan puolesta. Se tunne, kun itsellä on kamala olo ja miettii vain, että näinköhän se pieni ihmisen alkukin joutuu kärsimään. Makasin yksin pitkiä tunteja ja pitkiä päiviä sairaalassa, joinakin päivinä ultrattiin tiuhaan tarkistaakseen, että mahan sisällä kaikki oli edelleen hyvin. Sitten esteltiin, ettei tuo pieni ihminen syntyisi ennen aikojaan ja pelko oli jatkuvasti läsnä. Mies eli tästä kaikesta vain osan; hän kuuli jälkikäteen ja kaikkea en osannut edes pukea sanoiksi. Tuosta hetkestä varmaankin lähti liikkeelle parisuhteemme kovimmat koetinkivet; mies ei tiennyt miten olisi ollut ja mitä tehnyt, minä suljin häntä pala palalta kauemmas. Heikko muuri oli kasautunut välillemme jo raskauden aikana. 

Raskausaika oli minulle rankkaa henkisesti ja fyysisesti; samalla tiedän sen olleen rankkaa myös miehelle. En ymmärtänyt sitä silloin, koska elin omassa kipu-tuska-kuplassani ja yritin selviytyä. Mies yritti myös selviytyä; omalla tavallaan. 


Raskausaika oli vasta alkusoittoa kaikelle ja silloin emme todellakaan tienneet, mitä tulevilla vuosilla olisi meille annettavana. Olimme puhuneet kamalasti asioista ja uskoin, että minulla oli rinnallani mies, joka jakaa tulevan arjen ja joka on läsnä, tapahtuupa mitä tahansa. Leon ensimmäiset kuukaudet kuluivat pitkälti itkien, kivuliaana ja valvoskellessa. Minä valvoin, hytkytin, mietin, pohdin. Ja vajosin entistä syvemmälle omaan kuplaani. Mies ei tiennyt vieläkään, mitä hän olisi tehnyt tai miten hän olisi voinut auttaa, joten hän astui askel askeleelta kauemmas. Tunsin olevani niin yksin, etten ollut ikinä edes ajatellut, että ihminen voisi jäädä niin yksin. Kai me molemmat olimme omassa selviytymis-tilassamme; se vain ajoi meitä hyvin kauas toisistamme. 

Ensimmäiset kaksi vuotta Leon elämästä olivat älyttömän raskaita. Minä olen 99% hoitanut valvomiset, yölliset heräilyt ja aamujen heräämiset. Ensin se meni sen varjolla, että mies kävi töissä, mutta mikään ei muuttunut vaikka palasin töihin. Minun vastuullani on ollut tuon lapsen ruoka, lääkärikäynnit, kaiken pohtiminen jne. Leon asioiden suhteen olen kokenut olevani todella yksin; yksin, yhdessä. Tämä mies, joka minut on jättänyt yksin, on minulle ollut täysin vieras. En olisi ikinä uskonut, että hän jättäisi minua yksin juuri silloin, kun tarvitsin häntä kaikista eniten. Uskon, että tavallisen ja terveen lapsenkin kohdalla parisuhde voi joutua koville, mutta se joutunee entistä kovemmalle kipeän lapsen kanssa. Varsinkin, kun toinen jää yksin ja ottaa yksin vastuun tuosta kipeästä lapsesta; samalla kaivaten sitä toista rinnalleen kovemmin kuin ikinä elämässään.


Haikon kartanossa vietetty aika sai meidät molemmat tajuamaan, että tahdomme oikeasti pelastaa tämän suhteen vielä. Rakkaus ei ole kadonnut, vaikka rankkaa on ollutkin. Keskusteltuamme asioista, itkettyämme monet kyyneleet ja annettuamme tulla kaiken patoutuneenkin pihalle, niin jotenkin olo tuntui paljon kevyemmälle. Sain sanoa suoraan, että olen väsynyt, olen loppu, olen miettinyt suhteen lopettamista, etten olisi ikinä uskonut hänen olevan tällainen mies tai isä. Samalla sain myös miehen vihdoin puhumaan ja antamaan tunteiden tulla ulos; hän ei ole tiennyt mitä tekisi, miten voisi auttaa, hän on itse vajonnut johonkin selviytymis-tilaan ja yrittänyt vain selvitä. Hänkin on kokenut olevansa yksin ja se on ajanut häntä vielä kauemmas. Hän totesi suoraan, että hän tahtoisi olla enemmän läsnä, tehdä enemmän, olla mukana tässä kaikessa. Joten seuraavana tavoitteena on raivata hänelle paikka tässä kaikessa; antaa hänen olla se isä ja mies, joka tiedän hänen oikeasti pystyvän olemaan! 

Itselläni voimat ovat olleet vähissä ja se on vaikuttanut omalta osaltani siihen, etten ole jaksanut huomioida miestä mitenkään; minun kaikki voimavarani on mennyt tuohon lapseen ja selviytymiseen. Leon kivut ovat repineet sydämeni rikki yhä uudelleen ja uudelleen, kun samalla stressi ja väsymys ovat uuvuttaneet. Jokaisen voimat ovat rajalliset ja jostain on tingittävä, kun voimavarat ovat rajalliset. Eli vikaa on minussakin ja paljon.

Se keskustelu toivottavasti kantaa pitkälle ja auttaa meitä korjaamaan tätä suhdetta. Auttaa meitä löytämään toisemme uudelleen <3 Molemmat tahdomme sitä tosissamme, joten eiköhän meillä ole vielä mahdollisuus siihen. 

Jälkiviisaan vinkki; keskustelkaa, keskustelkaa, keskustelkaa. Yrittäkää 
olla sulkematta toisianne asioista ulos, yrittäkää jakaa arki ja olla pystyttämättä
muureja <3 Yrittäkää jakaa sitä arkea. Miehet, tunkekaa siihen arkeen mukaan; 
ottakaa paikkanne, olkaa läsnä ja tukena <3

torstai 21. kesäkuuta 2018

Parisuhteen huoltoa Haikon kartanossa

Meillä on FB:ssä aivan ihana Syyskuiset2015 -ryhmä, jossa on joukko mahtavia mammoja. Siellä on vertaistukea, vastauksia moneen kysymykseen ja aitoa auttamisen halua <3 Ryhmä on alkanut kasautumaan raskausaikana ja edelleen aktiivinen, kun lapsilla lähestyy kolmen vuoden ikä. Vertaistuen lisäksi olemme piristäneet toisiamme, erilaisin keinoin. Keväällä oveni taakse ilmestyi kaksi Facebookista tuttua naamaa ison yllätyksen kanssa; heillä oli meille ryhmän keräämät lahjakortit. Toinen niistä oli Haikon kartanoon ja siellä olimme viime viikonloppuna kunnon hemmottelulomalla. 

Annetaan kuvien puhua puolestaan: 







Majoituimme sviittiin, jossa oli hieno sisustus, suuri sänky ja oma poreammekin! Kuvassa näkyvälle kukalle totesin mitä ilmeisimmin olevani allerginen; ensi kerralla täytynee pyytää kukaton huone.. Pakko sanoa, että tämä huone oli suurta luksusta tällaiselle tavalliselle ihmiselle.




Aloitin hemmottelulomani jalkahoidolla. Ikinä ennen en ole jalkahoidossa käynyt, mutta tällä kokemukselle menen joskus varmasti uudelleen. Aivan ihanan rentouttavaa!


Me saimme lahjakortillamme myös 3 ruokalajin illallisen, joten pakkohan se oli laittautua sellaiseksi, että kehtasi lähteä syömään Haikon kartanon kaltaisessa paikassa kolmen ruokalajin illallista. Olimme hyvissä ajoin ja istuimme ulos nauttimaan yhdet juomat terassille; siinä yksi pariskunta söi etanoita alkupalana ja pieni pelko alkoi hiipimään, että meidänkin ruokamme koostuisi etanoista.






Ruoka oli jotain aivan taivaallisen ihanaa. Ikinä en olisi itse tilannut näistä mitään, jos olisi tuotu lista eteen ja olisi itse pitänyt jotakin valita. Sen verran epäluuloinen olen. Myönnettäköön, että vatsa näistä kipeytyi, kun vahvoissa rooleissa oli mm. maito, voi, kerma.. Mutta maku oli jotain todella herkullista ja vatsaoireista huolimatta voisin syödä tämän menun uudelleen. Nyt ei sanat edes riitä kuvailemaan näitä ruokia. HYVÄÄ OLI!




Allasosastolta löytyi poreamme, lämminvesiallas, kylmävesiallas ja tuollainen jonkinlainen monitoimiallas poreineen ja suihkuineen. Sen lisäksi oli höyrysauna, infrapunasauna, aromisauna sekä tavallinen sauna. Omat ehdottomat suosikit olivat lämminvesiallas, höyrysauna sekä tuo monitoimiallas :) Oikein mukava kylpylä-osasto, vaikka ei mikään valtavan suuri, niin silti useampaa juttua.


Ulkona oli useampi suihkulähde, merenrantaa, nurmikkoa, aurinkoa.. Todella kaunis paikka, ei voi muuta sanoa! :)

Oli aivan ihanaa hengähtää hetki, nauttia herkullisesta ruoasta ja jalkahoidosta, jutella hurjan paljon tuon miehen kanssa ja nukkua kokonainen yö. Olen jossain sivulauseessa maininnut kerran jos toisenkin, kuinka parisuhteemme on joutunut koville ja välillä saattanut vedelle viimeisiäänkin. Seuraava postaus onkin PARISUHDE -postaus, nyt kun sen tilannetta on tullut jälleen mietittyä enemmän. Parisuhteen lisäksi kurkistetaan vielä erikseen siihen, kuinka Leolla sujui Mumman kanssa ensimmäinen yökyläily <3

Leon mumma, eli minun äitini mahdollisti tämän omalta osaltaan ottamalla Leon yökylään :) Kiitos siis myös hänelle!

perjantai 15. kesäkuuta 2018

SILJA LINE; perhe laivalla

Saimme kaverilta ALE-kupongin Silja Linen risteilylle ja se sinetöi päätöksen, että tänä kesänä uskallamme lähteä laivalle. Jännättävää mahtui 23h risteilylle jonkin verran, mm. ruokailut, nukkumiset ja yleisesti kaikkialla olevat allergeenit. Myönnän, että varsinkin tuota ruoka-puolta jotenkin stressaa kamalasti, kun lähtee pidemmäksi aikaa jonnekin. Ja toki sitten sitä, jos tuleekin pahempaa reaktiota tms; siinä toisaalta voi lohduttautua sillä, että laivallakin on jonkinlaista lääkintähenkilöstöä yleensä. Sen sijaan, jos eväät loppuvat kesken, niin laivasta tuskin löytyy mitään syötävää tuolle lapselle. Ennen reissun varaamista olin yhteydessä Siljan asiakaspalveluun chatin välityksellä ja kyselin heidän kylmäsäilytys-mahdollisuuksiaan. Sain vastaukseksi, että Galaxylla on pantilla toimivat lokerot ja esim. sviitistä sekä perhehytistä löytyy jääkaapit. Perhehytit olivat varattu jo ja sviitti ei mahtunut budjettiin, joten valitsimme Galaxyn lokeroineen.



Pakkasin Leolle kaiken syötävän mukaan, koska lähtökohtaisesti laivalta tuskin mitään sopivaa löytyy. Hirssipuuroa sieltä olisi voinut saada, mutta oloni oli luottavaisempi, kun mukana oli omaa puuroa. Keitin aamupuurot ruokatermariin, jossa se pysyi helposti lämpimänä aamupalalle asti. Muilla aterioilla Leo sai puurokseen Hollen hirssipuurojauhosta tehtyä puuroa, koska siihen riitti kuuma vesi ja sekoitus. Pensasmustikoita haimme kaupasta edellisenä päivänä, jotta ei tarvinnut ottaa mukaan pakastettuna ja syödä sitten sulaneita. Lihapullat lähtivät mukaan jäisinä, jolloin ne säilyivät helposti paikalta löytyneessä kylmälokerossa.


Silja Line Galaxy -laivasta löytyi kylmälokerot, jotka toimivat 2e kolikolla. Ei halvin mahdollisuus, mutta toisaalta Leonkaan kohdalla kovin montaa kertaa tarvinnut kaapilla käydä; sinne meni toki lihapullat, mustikat, leivät ja muffinit, mutta ei niitä kuitenkaan syödä kuin muutaman kerran reissun aikana. Lokero ei ollut mitenkään puhtaimmasta päästä ja onneksi meillä kaikki oli pakattu ylimääräisiinkin muovipusseihin tässä tapauksessa, jolloin ruoat pysyivät varmasti puhtaina. Lämpötilaltaan lokero vastasi aikalailla jääkaappia ja hyvin säilyi eväät :) 


23h risteilyllä ja lääkearsenaali oli aika hyvän kokoinen. Tässäkin toki on ylimääräisenä varmuudeksi mukaan otetut korvatipat sekä kipulääkkeet, joita ei suinkaan mene joka päivä. Mutta hyvin nämäkin vaan vie jo yksinään tilaa ja kun näihin yhdistää Leon ruoat, niin ensimmäinen kassi oli jo täynnä tavaraa! 


Leo oli aivan innoissaan menossa laivalle. Suurimpana odotuksena oli pallomeri sekä koko päivän kestävät leikit laivan leikkipaikalla. Lisäksi hän osasi sanoa, että syödä ja nukkuakin täytyy laivalla. Pientä  paniikkia meinasi iskeä ennen laivaan menoa, mutta onneksi laivan kyljessä oli pingviinin kuvia, jotka saivat aikaan "jeee mennään pingviini-laivaan!" -fiiliksen. 


Meillä oli premium A -hytti, koska sen sai todella järkevään hintaan meidän kupongillamme. Kuten asiaan kuuluu, niin hirveästi ei ollut ylimääräistä tilaa, muttta ikkuna oli kiva ja muutenkin yllättävän viihtyisä hytti. Hyvin sinne mahduttiin; rattaiden kanssa olisi ehkä tehnyt asteen verran tiukempaa, mutta olisi nekin sisään mahtuneet varmasti. Me olimme reissussa ilman rattaita, koska niiden käyttö on jäänyt hiljalleen paljon vähäisemmäksi.  





Meillä kuului hintaan erikoisaamupala Grill Housen puolella ja siellä oli hienosti huomioitu pienet syöjät Muumi-puuhakirjalla ja kynällä. Sen parissa meni yllättävän paljon aikaa ja se oli ainakin Leolle hyvin mieluinen tekeminen. Suoraan sanoen aamupala oli hiukan pettymys; leipävalikoima oli suppea, lihapullat sekä nakit olivat hassun makuisia ja pekoni ei houkuttanut ottamaan sitä edes lautaselle asti. Leivänpäällisten valikoima oli ihan hyvä; useampaa leikkelettä, paria juustoa, salaattia, kurkkua sekä muita vihanneksia. Tässä kohti on todettava, että ehkä olen vain liian nirso tai liian ruokarajoittunut; jogurttipöytä olisi ollut herkullisen näköinen, mutta minä mahdollisimman maidoton, päätin jättää syömättä jogurtit. Sen lisäksi siellä olisi ollut mm. mätiä sekä munakokkelia, jotka jätin myös suoriltaan maistamatta. Jälkiruokapöydässä oli paria erilaista leivosta sekä viinirypäleitä ja appelsiinia. Jotenkin kuitenkin odotin vain enemmän!



Meillä valtaosa ajasta kului lasten leikkipaikalla, koska siellä riitti puuhattavaa koko päiväksi. Pallomeri oli suurimmassa suosiossa, mutta hetkellisesti katsottiin myös TVstä tulevia muumeja, rakennettiin tornia tai hypittiin ruutua. Leikkipaikoilla oli isot kyltit, että syöminen kielletty ja pitkälti sitä kieltoa ihmiset noudattivatkin. Yhden äidin näin ruokkivan lapsiaan leikkipaikalla, mutta tällekin Siljan työntekijä kävi nopeasti ilmaisemassa, että ruokailu siellä on kielletty. Tämän kiellon noudattamisesta olen hyvin iloinen :)



Laivalla oli myös lapsille suunnistus, jossa pääsi kiertämään kerroksesta toiseen etsien kysymys-lappuja ja vastaillen niissä oleviin kysymyksiin. Leo hoiti homman niin hienosti, että hän arpoutui kilpailun yhdeksi voittajaksi! Tuli meidän käytyä myös kokeilemassa sirkusta sekä bingossa. Bingossa Leo pääsi palkinnoille ja hänen piti valita karkkipussi tai suklaalevy; hän oli aivan puulla päähän lyöty, kun piti tuollaisista valita. Lopulta hän päätyi pussiin ja totesi "äiti valitsin sulle karkkipussin" <3 






Laivalta löytyi myös Summer Land, jonka olemassaolon tajusimme vasta hetkeä ennen kyseisen paikan sulkeutumista. Sieltä löytyi kuitenkin ilmakiekkoa, potkumopoja sekä autoja, toinen pallomeri ja palikoita, joilla rakkennella. Siellä meni helposti se hetki, minkä ehdimme olla ennen kuin kyseinen paikka sulkeutui! 


Meillä oli kokonaisuudessaan aivan ihana reissu ja varsinkin Leo nautti koko sydämestään laivalla olosta. Kun kävelimme laivasta pois ja pääsimme ulos asti, niin pienet "haluan vielä laivaan" -kiukutkin nähtiin. Uudestaan uskallamme varmasti laivalle jatkossakin tällä kokemuksella ja pieni haave myös Tukholma-päivästä heräsi! Paha sanoa, miten reissu olisi toiminut, jos Leon ruokavalio olisi hiukankaan laajempi ja olisi yrittänyt saada laivan puolesta ruokaa hänelle. Ehkä joskus vielä olemme siinäkin tilanteessa :) Moni on kuitenkin kehunut Silja Linen toimintaa näissä allergia-asioissa ja kyllä he osasivat kysyttäessä kertoa sisältääkö jokin pähkinää tai maitoa jne, joten ei heikosti!