keskiviikko 6. joulukuuta 2017

Joulukuinen arvonta!

Minä tahdon laittaa pystyyn pienen arvonnan, koska tällä blogilla on ihania lukijoita ja joulukin lähestyy <3


Arvonnan voittajalle lähtee  ihana Muumi-kirja sekä Haisuli-käsipyyhe. 

Kuinka osallistut arvontaan? 

1. Liity seuraajaksi Instagramissa
2.  Tykkää blogin FB-sivusta
3.  Lisäarvan saat liittymällä lukijaksi painamalla oikealla näkyvää "Lue" -nappulaa
4. Kirjoita kommenttikenttään sähköposti-osoitteesi, jotta sinuun saa yhteydeen arpaonnen suosiessa

ELI yhden arvan saat seuraamalla IG:ssä ja FB:ssä, kaksi arpaa liittymällä myös lukijaksi :)

Arvonta suoritetaan 18.12. 

Onnea arvontaan! <3 

Suomi 100v ja lunta!

Paljon Onnea 100v Suomelle! 


Meilläkin vihdoin saatiin edes hiukan lunta ja taapero onneksi osaa siitä hiukastakin ottaa kaiken ilon irti! Ehkä se tuli 100-vuotiaan Suomen kunniaksi maahan, ota ja tiedä. 


"Lunta, lunta, lunta!" toisteli pieni taapero, kun kävelimme leikkipuistolle, leikimme hetken ja kävelimme takaisin. Lumi oli ihmeellistä, ihanaa, kummallista ja hämmästyttävää tuon pienen ihmisen mielestä. Valitettavasti pulkka on verkkovarastossa ja avaimet hukassa. Vaihteeksi. Joten täytyi tyytyä vain kävelemään ja leikkimään puistossa, vaikka Leo kovasti pulkkaa olisi kaivannutkin omien sanojensa mukaan.

Päälle sai vihdoin vetästä uuden Name It -talvihaalarin. Jes, ei jäänyt käyttämättömäksi! Pakko sanoa, että itse tykkään Name Itin haalareista; softshelleistä sekä talvihaalareista :) Hyvin tarkeni haalarissa noissa parissa miinusasteessa ja liikkuminen tässä haalarissa oli helppoa. Päähän valikoitui Blaa!:n merinopipo; ei meidän paksuin pipo, mutta juuri sopiva tälle säälle!  


Leon vanha talvitakki alkoi olla kovin pieni jo ja sitten eräs kyseli WA:ssa, että tahtooko joku ostaa heidän vanhan hyväkuntoisen takin. Ja niin meille kotiutui älyttömän järkevään hintaan tällainen ihanuus kauppareissuille ja muille :)  Tässä siis meidän siistimpi takki talviseen ja kylmempään menoon, kun vk-takeilla ei tahdo tarjeta edes kauppareissuja eikä aamun tarhaan menoja.


Tänään syötiin brunssi, itsenäisyyspäivän kunniaksi. Leo pääsi elämänsä ensimmäistä kertaa auttamaan keittiöön; hän sai paistaa omia nakkejaan. Ja se ilon määrä, kun hän sai paistaa omat nakkinsa! Toinen oli aivan innoissaan ja ylpeänä, kun paistoi aivan itse nakkinsa <3 

maanantai 27. marraskuuta 2017

Astmaa vai jotain muuta?

Astma? Lääkekokeilu. 

 Nukuttu yö. Illalla nopeasti nukahtava taapero. Toinen nukuttu yö. 
Hiljaisempia öitä. Vähemmän rohinaa.  12,5h yöunet.

Huomenna tulee viikko täyteen astmalääkkeen kanssa ja muutama yllättävä muutos on nyt saatu lääkkeen aikana kokea. Lieneekö sitten lääkkeestä johtuvaa vaiko sattumaa, niin sen näyttänee vain aika. Mutta kuten todettu, niin kaksi viimeistä yötä meillä on oikeasti nukuttu; herätty aamulla paljon tavallista myöhemmin, rohinat on vähentynyt huomattavasti ja eilen illalla nukahtikin paljon helpommin :) Nyt jatketaan vielä viisi viikkoa lääkkeen kanssa ja sen jälkeen tuumitaan lääkärin kanssa, että onko tämä astmaa vaiko ei. 

Epäilys. Epäusko. Ihmetys. Pelko. Hämmennys.
Päässä kiertää monta ajatusta ja ne ovat toistaiseksi hyvin epäselviä. Tuntuu hullulle ajatella, että tuolla lapsella voisikin olla astma. Puhumattakaan, että astma voisi selittää osaa tästä kaikesta. Mutta sen näyttää nyt vain aika, turha sitä vielä on suurempia johtopäätöksiä tehdä.

sunnuntai 19. marraskuuta 2017

Hyvinvoiva Allergialapsi

Lauantai-aamun hämärissä kolme äitiä hyppäsi autoon ja otti nokan kohti Helsinkiä, jossa oli tarjolla luentoja, vertaistukea ja ruokaa. Tuli tosiaan eilen käytyä Allergialapset ry:n Hyvinvoiva Allergialapsi -tapahtumassa. Ja kyllä kannatti!

Kaikista eniten minua kiinnosti lääkäri Tiina Tuomelan luento ja se oli juuri niin hyvä, kuin uskalsin odottaakin. Paljon perusasiaa, mutta useampi uusikin asia joita täytyy nyt ajan kanssa pohdiskella. Hän tuntuu katsovan näitä asioita hyvin laajakatseisesti ja on valmis käyttämään lääkärinä kaikkea mahdollista, jos uskoo siitä olevan apua potilaalle (MDDn kakkalabrat, ravitsemuslabrat, erilaiset suolistoa tukevat lääkkeet, monipuolista osaamista mhb:sta jne..). 

Minun oli pakko päästä juttelemaan tämän lääkärin kanssa luennon jälkeen, koska onhan meidän tilanne tällä hetkellä aikamoisen epätoivoinen. Taas on enne-merkkejä ilmassa kaatuvasta ruokavaliosta ja jos tämä kaatuu, niin meillä ei ole mitään ideaa millä jatkaa eteenpäin. Aikaisemmin ruokavalion kaatuessa pahasti meillä on ollut pohjalla korvike, joka kuitenkin on turvannut edes jotakin. Nyt ei ole enää sitäkään. Ruokavalion kaatuessa olemme kirjaimellisesti tyhjän päällä. Niimpä päätin kysyä Tuomelalta, että mitä hän tekisi tässä tilanteessa, kun ideat alkaa olla vähissä ja epätoivo kova. Ensimmäisenä hän aloittaisi Leolle antihistamiini-valmisteen antamisen myös aamuisin (tuumasta toimeen ja tänä aamuna on saanut tipat jo). Sen jälkeen hän aloittaisi astmalääke-kokeilun, jolla voitaisiin sulkea piilevä astma pois. Tätä varten täytyy pyytää resepti hoitavalta lääkäriltämme ja aloittaa n. kuukauden astmalääkekokeilu. Jos siellä piilisi astma, niin se voisi selittää paljon kuulemma. Tämän jälkeen hän etsisi D-vitamiinin, jossa on yhdessä tipassa/suihkauksesssa mahdollisimman paljon Dtä ja antaisi sitä jonkin aikaa oireista välittämättä yrittäen saada D-vitamiinitasoa ylös. Dlläkin kuitenkin on hurja merkitys kaiken toiminnassa. Näiden kolmen vaiheen jälkeen hän vasta ryhtyisi jälleen kokeilemaan jotakin uutta ja toivoisi, että näillä kolmella vaiheella pelastettaisiin nykyinen ruokavalio ja estettäisiin sitä kaatumasta. Ei se auta kuin lähteä kokeilemaan ja toivoa jälleen parasta :)

Puhumassa oli myös Annukka Moilanen Aistiherkkyyksistä ja niiden vaikutuksesta allergioihin. Erittäin hyvä luento kaikkineen; luennon jälkeen kävin miettimään, että onkohan meillä jotain sellaistakin. Täytyy työstää tätä ajatusta ja tuumia tuon lapsen tekemisiä seuraten :)



Kolmantena puhujana oli vauvahieronnasta kertova, mutta se meni valitettavasti pitkälti ohitse, kun olin keskustelemassa Tuomelan kanssa. Mutta meillä toki vauvahieronta ei kovin ajankohtaista enää olekaan, vauva-aika on takanapäin :)

Sinne oli loihdittu huikean kaiketonta ruokaa, joka näytti ja maistui hyvälle. Kiitos <3 Lisäksi kotiin viemisiksikin saimme pussillisen tuotteita; keksejä, sämpylää, tummempaa leipää, smoothien sekä kaurapatukan. Eivät ne Leolle tokikaan sovi, mutta itse niitä on mukava maistella kuitenkin :)



Mutta sitten vielä se VERTAISTUKI! Niin moni FB-ihminen sai kasvot ja persoonan tuolla paikanpäällä. Niin monta tuttua naamaa, jotka muka tunsi nähdessään, mutta sitten ei kuitenkaan. Uskomaton fiilis! Ja jotenkin.. Vertaistuessa vain on sitä voimaa <3


Allergiasoturit -blogi (kurkkaa täältä muiden tarinoita <3 )

Kiitos siis heille, jotka mahollistivat tämän tapahtuman :) Josko joku päivä saataisiin Turkuunkin vastaava vertaistuki-tapahtuma! 

tiistai 14. marraskuuta 2017

Saako äiti uupua?

Kun kukaan ei arvosta. Kun kukaan ei välitä. Kun kukaan ei ymmärrä. Kun ketään ei kiinnosta.

Uin aika syvissä vesissä hetki sitten, kun uupumus yritti viedä voittoa. Ei ollut kaukana, että olisin vajonnut ja antanut uupumuksen voittaa. Se oli pelottavan lähellä. En jaksanut enää siivota sitä vähääkään, en jaksanut tehdä itselleni ruokaa, enkä oikein jaksanut tehdä lapsellenikaan ruokaa ja pelkkä sängystä nouseminen alkoi tehdä tiukkaa. Jokainen aamu oli taistelua, illat meni väsyneenä kiukutellen ja aikaisin unille käyden.

Tuntui, kuin kaikki kaatuisi. Kaikki alan ammattilaiset nosti kädet pystyyn yksitellen, edes MSAS-testi ei pystynyt antamaan meille oikein mitään eväitä jatkoon, lapsi oireili epämääräisesti ja kaiken päälle tuntui ettei kukaan ymmärtänyt minua. Kukaan ei osannut jakaa fiiliksiäni, kukaan ei ymmärtänyt väsymystäni, kukaan ei osannut korjata Leon suolistoa.. Tuntui, kuin olisi ollut tyhjän päällä ja yksin. 

Onneksi sain levätä, onneksi toinen ihminen lopulta otti kopin olotilastani ja omalla toiminnallaan on nostanut minut niistä syvistä vesistä ylöspäin. Olo alkoi helpottaa, kun en kokenut enää olevani 100% yksin tämän kaiken kanssa. Mietin jo kaiken hylkäämistä ja toteavani vain "yrittäkää pärjätä". 

Nyt kuitenkin olen nousemassa kovaa kyytiä tästä kuopasta ja ottamassa voittoa uupumuksesta. Edelleen voimavarat on rajalliset ja tosissaan joutuu miettimään, että mitä kaikkea pystyy. Edelleen taakka on raskas, mutta erona on se, että nyt koen selviäväni ja jaksavani jälleen. En ole yksin ja joku arvostaa tekemääni työtä. Ja tuntuipa muuten hyvältä myöntää rehellisesti, että vaikeaa on ollut. Mutta tämäkin vaikeus on tehnyt minusta vain vahvemman ihmisen.

Tsemppiä jokaiselle, joka kokee samoja fiiliksiä. Jokaiselle joka keikkuu uupumuksen rajamailla. Kaikille allergisten lasten vanhemmille ainakin tahdon sanoa, että yrittäkää jakaa sitä taakkaa ja olkaa armollisia itsellenne <3 Tämä on raskas tie kuljettavaksi. 


Siinä lyhykäisyydessään syy sille, miksi blogissakin on ollut hiljaisempaa. 

 

torstai 9. marraskuuta 2017

Sairas vai Sairas?

Kun lapsi ripuloi, se on saanut vatsataudin. Kun lapsi kuumeilee, sillä on joku tauti. Kun lapsen silmät punoittaa, sillä voi olla vaikka silmätulehdus. Kun nenä vuotaa, se on merkki alkavasta flunssasta. Kun lapsi oksentaa, se on jälleen saanut vatsataudin. Entä silloin kun kaikki ei olekaan niin yksinkertaista ja on vaikeampaa tietää, mistä mikäkin johtuu? Se voi olla tauti, allergiaa tai vaikka refluksia yht'äkkiä..

Minut soitettiin tänään hakemaan sairas lapsi päiväkodista kotiin. Leo oli oksentanut pienet oksennukset. Tiedettävästi ei vahinkoaltistusta. Leo oli ollut vaisu ja jaksamaton, kunnes tuli oksennus ja piristyi. Kotona minulla on ollut toimelias taapero, joka veteli pussillisen hirssinaksuja ja vaippaankin tuli aikamoisen kiinteää tavaraa (viittä vaille ummetusta, sanoisin). Ei kuumetta, ei ripulia, ei lisää oksennuksia, korkeintaan tavallista kiukkuisempi ja naksut saivat rohisemaan. 


Nyt sitä sitten vian miettii, että mitähän tämä on? Vatsatautia? Refluksia? Joku ruoka kaatuu rytinällä? Vahinkoaltistus? Jotain muuta? Mistäpä sitä tässä muka pitäisi tietää. Ei se kai auta, kuin katsella miten tilanne tästä sitten kehittyy.. Olisi kovin yksinkertaista, kun oksennus tarkoittaisi aina vatsatautia ja lämmön nousu flunssaa, mutta ehei tämän taaperon kohdalla.. Omalla kohdalla on helppoa tuumata tulleensa kipeäksi juurikin edellä mainituilla oireilla. Tekee vain himpun verran vaikeaksi elämää, kun ei tiedä tartuttaako tämä vaiko ei. Eikä tiedä johtuuko tämä jostain ruoasta; jos, niin mistä?

lauantai 4. marraskuuta 2017

MARRASKUU jo, voihan ajankulu!

Aika menee hurjaa vauhtia, nyt ollaan jo saavutettu marraskuu! Tuntuu, että mitään ei ehdi ja päivät vain kuluvat. Töitä, väsymystä, ruoanlaittoa, ihmisten näkemistä,lääkäreitä ja mitä kaikkea muuta tähän on mahtunutkaan.. Sitä tahtoisi kirjoitella niin paljon kaikenlaista, mutta tuntuu, ettei yksinkertaisesti vain ehdi. Anteeksi. Kellään muulla samoja fiiliksiä?



Tänään olemme juosseet kaupoilla tekemässä joululahja-ostoksia, paketoineet ensimmäiset lahjat, askarrelleet muutamia joululahja-juttuja sekä miettineet loppuja joululahjoja kovasti. Kävimme isossa Toys r us -kaupassa ja Leo oli aivan innoissaan! Olin kuitenkin hurjan ylpeä pienestä taaperosta, joka kiltisti jätti kaiken hyllyyn ja lähti iloisena kaupasta ulos <3 


Tänään kävimme Leon kanssa myös katsomassa Futsal-ottelua. Aivan koko 2 x20 min peliä emme selviytyneet, kun meno alkoi mennä kovin päättömäksi. Hetken tuo jaksoi katsella peliä ja toisen hetken juoksennella ympäri katsomoa, mutta jossain kohti mitta yksinkertaisesti vain tuli täyteen ja silloin oli parasta lähteä kotia kohti :) 

Perjantaina päiväkodissa juhlittiin naamiaisten merkeissä halloweenia ja Leo oli gepardi. Hän oli niin innoissaan ja onneissaan omasta asustaan, ettei tosikaan. Ja olihan tuo poika suloinen puvussaan! <3 Aamulla päiväkodilla koettiin pientä järkytystä ja epäluuloisuutta, kun vastassa oli remonttimieheksi pukeutunut hoitaja, mutta aika nopeasti tuo taapero tajusi, että kyseessä oli tuttu ja turvallinen aikuinen hiukan hassusti pukeutuneena. Hauskaa heillä ilmeisesti oli, koska tänäänkin on kovasti vielä kerrattu pingviiniksi pukeutunutta hoitajaa, omaa kissa-pukua ja tanssimista! :)


Ruoka-jutuista tai muustakaan en osaa tällä hetkellä sanoa mitään fiksua; pääsemme tiistai-iltana vihdoin lääkärille ja kenties sen jälkeen taas fiksumpana eteenpäin :) Se juuston syönti ilmeisesti sai pakkaa aika sekaisin tai sitten on muuten vain ruokia kaatumassa; kuka näistä ikinä tietää. Kovasti kuitenkin näyttää sille, että jotakin olisi jälleen tippumassa pois. 

Huomenna on jälleen vertaistuki tapaaminen; Turun kaupungin kirjaston leikkitilassa klo 15-17. Tervetuloa mukaan kaikki allergiset lapset vanhempineen! <3