keskiviikko 12. huhtikuuta 2017

Kun puuro kävi tunteisiin..

Minua välillä ärsyttää, kuinka vahvasti minulla menee jotkin asiat tunteisiin, mitä ruoka-asioihin tulee. Sitä on oppinut tämän lapsen myötä näkemään asioita niin eri tavalla ja vajonnut sinne jonnekin omaan pieneen kuplaansa. Ja sieltä omasta pienestä kuplastaan on hyvä huudella ja avautua, kun tarpeeksi jokin menee tunteisiin. 

Olen miettinyt välillä jo ennen lastakin, että miksi puuro on niin kovin suuri asia, kun keskustellaan lapsen syömisistä. "Mitä teen, kun taaperoni ei suostu enää syömään puuroa?". Jotkut hakevat tällä kysymyksellä vain ideoita, että mitä puuron tilalle, mutta osa taas on oikeasti kauhuissaan, että miten lapsi pärjää syömättä puuroa. Mikä siinä puurossa on niin ihmeellistä? Kyllä, se on hyvää ravitsemuksellisesti ja helppo vaihtoehto, mutta ei se ole korvaamaton kuitenkaan :)


Meillä ei syödä puuroa, koska meillä ei ole mitään mistä tehdä puuroa (tällä hetkellä en usko, että suolisto kestäisi maissipuuroakaan). Meillä syödään muroja, koska meillä ei ole niitä vaihtoehtoja. Sen sijaan valtaosalla on niitä vaihtoehtoja tämän ikäisen kohdalla ja kaupan hyllyt notkuvat vaihtoehtoja - jogurtteja, myslejä, leipiä, leivänpäällisiä vihanneksista leikkeleisiin, munakasta taikka munakokkelia, marjoja, hedelmiä ja vaikka mitä! Ja väitän, ettei se puuro juurikaan ole parempi vaihtoehto, kuin mikä tahansa muukin. Nimenomaan, kun hyviä ja terveellisiä vaihtoehtoja on olemassa pitkä lista. Miksi pakottaa lapsi syömään jotain, mitä hän ei suostu/halua yksinkertaisesti syödä, jos vaihtohetoja on? Kotona kuitenkin on mahdollisuus valita. Päiväkodissa toki usein on se puuro, mutta yllättävän monelle se siellä maistuu "kun kaikki muutkin sitä syövät". 

Meillä taistellaan tällä hetkellä kyllästymisen kanssa. Pasta ei tahtoisi maistua, eikä myskikurpitsa. Silti niitä on tarjolla tietyillä aterioilla ja ei ole vaihtoehtoja. Meillä ei ole vaihtoehtoja, ei ole mitään muuta mitä edes teoriassa tarjota. Kun lounaaksi on myskikurpitsaa, pastaa ja lammasta niin oikeasti se ateria on sitten siinä. Ja samaa on tarjolla myös päivällisellä ja myös viikon päästä - en voi tarjota vaihtoehtoja, koska niitä ei ole. 
Tämän vuoksi en (enää) ymmärrä yhtään, miksi lapsen pitäisi syödä aamu- ja iltapalaksi puuroa, jos se ei maistu. Ehkä itsekin ajattelisin toisin, jos meidän tilanteemme olisi toinen. Nyt kuitenkin olen saanut ehkä uudenlaista näkökulmaa tähän elämään tämän allergisen taaperon myötä. Ja kyllähän aikuinenkin kyllästyy usein, jos aina on samaa. Osa meistä aikuisista pitää puurosta ja osa ei.

Ja ei, en suosittele kenenkään muun syöttävän lapselleen kahdesti päivässä muroja - tiedän, että meidän murot ainakin ylittävät suolan saantisuositukset saletisti. Sen lisäksi meillä syödään rusinoita, kun täytyy saada mahaa toimimaan. Joten kyllä, tämä kamala äiti tuhoaa pienen taaperonsa munuisia sekä hampaita. Allergisen lapsen kanssa ei kuitenkaan ole niitä vaihtoehtoja, on syötävä sitä mitä pystytään. Mutta tahdon herätellä siihen, että valtaosalla vanhemmista on mahdollisuus valita sille lapselleen muitakin aamu-tai iltapaloja, kuin se ainainen puuro :) Ja kuten todettu, puuro on erinomainen valinta jos se maistuu, mutta jos se ei maistu, niin silloin voi ehkä miettiä ettei muut vaihtoehdot olisikaan katastrofeja välttämättä :)

Ei tässä ollut taas mitään järkeä, mutta puurot kävi tunteisiin ja johan helpotti kun sain sydäntäni purkaa!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti