keskiviikko 3. toukokuuta 2017

Äitiä väsyttää

"Kaikki saattaa muuttua jopa helpommaksi, kun Leo aloittaa päiväkodin ja sinun ei tarvitse olla hänen asioissaan 24/7 kiinni. Saat muuta ajateltavaa, Leo pääsee uusiin juttuihin, Leo saattaa olla iltaisin niin väsynyt, että nukkuu pelkästään sen takia kokonaisia öitä." Nämä oli ihania, lohduttavia, kannustavia lausahduksia joita kuulin kun panikoin, miten me ikinä tulemme jaksamaan. Jossain vaiheessa aloin itsekin uskoa, että ehkä tämä on meidän ratkaisumme, tämä on mahdollisuus helpotukseen. 

2,5kk työkokeilua. 2,5kk päiväkotia. 2vkoa töitä. Ja nyt osaan sanoa, että ne oli kauniita ajatuksia. Nyt hitaat aamut television äärellä on vain kaukainen muisto. Siinä missä ennen nukuin päiväunet lapseni kanssa, niin nyt olen töissä. Siinä, missä kotona ollessani pystyin ottamaan rennosti huonosti nukutun yön jälkeen, niin nyt teen töitä. 

Nyt olemme Leon kanssa pian nukkuneet viikon huonosti. Minulla painaa jo hiljalleen n. 2v univaje taustalla ja näköjään viikko huonosti nukuttuja öitä kera pitkien työpäivien vie kaikki voimat. Suoraan sanoen olen juuri tällä hetkellä aika väsynyt. 

Joissakin perheissä mies hoitaa osan öistä; ei toimi meillä, koska herään kuitenkin ennen miestä. Osassa perheistä on tukiverkkoa, joka auttaa; me pärjäämme 99% ajasta kolmistaan. Minä nukun tai valvon läpi yön riippuen Leon voinnista - riippumatta seuraavan päivän kuvioista. Minun ainoa ajatus on, että pakkohan tämän on joskus helpottaa - joskus meillä vielä nukutaan, ruokakuviot on helpompia jne. Nostan hattua jokaiselle, jotka selviytyy valittamatta huonosti nukkuva lapsi + työ -kuviosta. Ja nostan hattua jokaiselle valittajallekin, koska mielestäni välillä on hyvä vähän valittaakin. Itseä se ainakin kummasti auttaa.

Pääasiassa meitä ilmeisesti valvottaa tämä naaman iho. Tänään naama ei edes näytä kovin pahalle, mutta punoitus jne on levinnyt leuan alle ensimmäistä kertaa pidempään pysyvänä ilmiönä. Mitä se sitten ikinä tarkoittaakaan. Aika näyttäköön sen. Naaman lisäksi oireilee myös tuo suolisto edelleen, enkä varsinaisesti ota selkoa mihin sekään reagoi. Johonkin. 


Tässä väsymyksessä, oireilussa ja muussa kun ei ole tarpeeksi, niin toisinaan muut ihmiset voivat satuttaa sanoillaan. "Näkisit vähän vaivaa, niin Leokin voisi saada munkkeja! Niitä on kaikkia maidottomia, gluteenittomia ja munattomiakin ohjeita olemassa!". Pelkästään blogia lukemalla voinee olla ymmärtänyt, ettei Leolle sopivista raaka-aineista kovin hehkeitä munkkeja tehdä, vai miltä kuulostaa vaikkapa parsakaali-poro-myskikurpitsa munkit? Kaikista eniten satutti tuo "Näkisit vaivaa". Teen Leolle kaikki ruoat; paistan possun suikaleita 1,5h ja yritän löytää oikeanlaista suhdetta maissi-kvinoa-myskikurpitsa-rieskoihin saadakseni lapselleni jotain leipää kaukaisesti muistuttavaa. Koen tekeväni lapseni eteen kaiken, mutta munkeiksi en pysty näillä aineksilla muuttumaan. Todettakoon, että ehkä ensi vuonna. Tahdon kuitenkin sanoa, että miettikää kaksi kertaa ennenkö avaatte suunne - olipa asia mikä tahansa. Tämän kaltaiset sammakot satuttavat, ainakin tätä väsynyttä äiti-ihmistä. 

2 kommenttia:

  1. Voih, mistä noita ajattelemattomia kommentteja oikein sikiää? Etköhän sie oo tehny kaikkesi, ja vielä paljon enemmänkin <3 ja mikä välttämättömyys se munkki muka on, että sen takia pitää kellekään sanoa tuommosta? :o

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En todella tiedä, jostain niitä kommentteja aina vaan satelee :< Emmä todella tiedä, uskoisin kuitenkin meidän taaperon selviävän ilman munkkiansa ihan hyvin :)

      Poista