torstai 25. toukokuuta 2017

Ilta päivystyksessä

Eilen illalla oli Leon päiväkodin kevät-juhlat, tietenkin ulkona. Säät suosi, oli hauskaa tekemistä jne, mutta siitä myöhemmin oma postauksensa. Lähdimme sieltä ajoissa pois, koska minulla alkoi hengittäminen hiljalleen vaikeutua. Kotona se sitten paheni, henkeä ahidsti ja keuhkoihin sattui. Aloitin toki ottamalla vähän extraa allergialääkettä sekä Ventolinea kotona, josko ne olisivat auttaneet. Jossain kohti päädyin soittamaan päivystykseen ja kysymään, kuinka paljon on Ventolinen maksimi. Kuten arvata saattaa, niin maksimit oli otettu ja ei auttanut kuin lähteä kohti päivystystä. 


Istuessani päivystyksen odotusaulassa ainoa ajatukseni oli "Onko tämä jälleen yhtä turhaa, kuin aina täällä käydessä?" Pidempään meidän tietämme blogissa seuranneet tietävät, että Leon kanssa emme aina ole saaneet apuja päivystyksestä. 

Päivystyksessä kuitenkaan ei ollut mitään kamalia jonoja, pääsin mielestäni nopeasti hoitajan arviointiin. Siellä jo olikin kaikki oleellinen koneella puhelun perusteella ja pääsin odottelemaan lääkärille pääsyä. Pari kiireellisempää siitä meni ohitse, kunnes itse pääsin lääkärille. Lääkäri kuunteli keuhkot, kurkkasi nielun, mittasi kuumeen ja laittoi hengittelemään lääkettä. Näillä lääkkeillä hengitystiet lähtivät aukeamaan ja oloni helpotti selkeästi - kipu ja ahdistus väheni, hengitys kulki helpommin ja kaikin puolin olo alkoi olla parempi. Lopuksi minulle määrättiin kotiin muutamat lääkkeet ja sain lähteä. 

Sain oikeasti apua sekä palvelua ja ennen kaikkea koin, että minut kohdattiin ihmisenä tällä kertaa päivystyksessä. Tiedän, että siellä on kiire varmasti vaikka se kiire ei näkyisikään odotustiloissa tai muualla. Mutta tällä kertaa myöskään hoitajat ja lääkärit eivät antaneet sen kiireen näkyä  - heillä oli aikaa minulle ja minun ongelmalleni. Tahdon vain todeta, että koin oikein hyvän päivystyskäynnin eilen. Tällaisia käyntejä olisin toivonut myös aikaisemmilla kerroilla, kun olen siellä käynyt - silloinkin olemme oikeasti tarvinneet akuutisti apua (saaden sitä sitten muualta). Tämän kokemuksen jälkeen kuitenkin uskallan jälleen uskoa, että päivystyksestä saa apua sitä tarvitessaan :)

Nyt täytyy kuitenkin toivoa, että loppu kevään jaksaisi hengitystiet pysyä auki eikä päivystystä enää ainakaan kovin useasti tarvittaisiin. Tämä siitepölyaika on joinakin vuosina itselleni hiukan hankala - pienikin flunssa kaveriksi, niin ei vain jaksa lääkkeet riittää.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti