tiistai 25. heinäkuuta 2017

Imetyspettymys

Olen tahtonut pitkään kirjoittaa aiheesta imetyspettymys, mutta en ole ollut siihen valmis aiemmin. Pettymys on ollut sen verran suuri, etten yksinkertaisesti ole kyennyt (okei, aivan pienesti olen sivunnut imetystä tässä jutussani keväällä). Nyt kuitenkin koen olevan tämän postauksen aika, vaikka aihe on minulle hyvin arka ja nostattaa ison kasan tunteita pintaan. Kun imetys ei onnistu halusta huolimatta, niin tunneskaala voi olla hyvinkin laaja.

Muistan, kuinka raskausaikana jo stressasin "Entä jos imetys ei onnistukaan?". Silloin moni ihminen minua lohdutti, kuinka se valtaosalla onnistuu, jos vain tosissaan tahtoo. Ja minähän tahdoin, koska tiesin mm. äidinmaidon olevan parasta ravintoa pienelle ihmiselle. Luin imetyksestä jonkin verran, juttelin aiheesta neuvolassa ja kuuntelin muiden ihmisten kokemuksia. Koin saaneeni riittävästi tietoa.


Lapseni syntyi sektiolla rv 36+2 ja maitoa ei alkanut tulla. Synnärillä oli aivan ihana henkilökunta, joka mittasi tiuhaan Leon verensokereita ja maidonnousua odotettiin tasan siihen asti kuin se oli mahdollista terveyden kannalta. Jossain kohti kuitenkin oli annettava luovutettua äidinmaitoa. Maito ei yksinkertaisesti noussut. Lisämaito vaihtui jossain kohti korvikkeeseen. Sydäntäni puristi ja minuun sattui, kun lapseni sai heti kättelyssä osan maidostaan korvikkeena enkä pystynyt ruokkimaan häntä omalla maidollani. Maitoa alkoi nousta hiljalleen, mutta hyvin niukasti. Leo oli todella väsynyt ensimmäisinä elinpäivinään eikä jaksanut hetkeä enempää kokeilla imeä. Minä yritin pumpata ja saldona oli tippa tai kaksi. Jokainen tippa antoi kuitenkin toivoa ja tein kaikkeni. Muistan sen kivun rinnoissani, mutta en antanut sen haitata, koska se on ihan normaalia alussa ja halusin saada maidon nousemaan.

Kotiuduimme ja päivät kuluivat. Yritin imettää, pumppasin ja sen lisäksi annoimme lisämaitoa pullosta tahdistetusti. Yksinkertaisesti maitoni ei vain riittänyt, vaikka mitä tein. Olin ihokontaktissa lapseni kanssa 24/7, hörpin imetysteetä, kyselin apuja Imetyksen tuen FB-ryhmässä, kysyin apuja muutamalta kaverilta, kysyin apuja neuvolassa ja parhaimmillaan pumppasin maitoa yötä päivää. Silti se maito ei vain riittänyt. Itkin, yritin, tein kaikkeni.

Korviketta alkoi mennä yhä enemmän, lapseni raivosi rinnalla ja koin epäonnistuneeni. Sitten alkoi painaa valvotut yöt, stressi, itkuinen vauva ja kaikki muu; ne eivät ainakaan helpottaneet asiaa. En ikinä tule unohtamaan niitä tunteita ja valutettuja kyyneleitä, jotka silloin kävin läpi.


4,5kk taistelimme osittaisimetyksellä ja se todellakin oli taistelua. Taistelin jokaisen tipan eteen, jota lapseni sai äidinmaitoa. 4,5kk kohdalla kuitenkin lopetimme sen kokonaan; silloin puhuttiin määrällisesti enää muutamasta tipasta. Ei se ollut sen tuskan arvoista. Hyvin lapseni kasvoi myös korvikkeella ja sai samalla tavalla läheisyyttä; en koe lapseni menneen pilalle vaikka onkin pitkälti korvikkeella ruokittu.

Jälkikäteen olen yrittänyt asiaa käsitellä; lapseni oli ennenaikainen, lapseni syntyi sektiolla ja todennäköisesti lapseni oli maidolleni myös allerginen. Siinä on kolme mahdollista syytä sille, ettei imetyksemme onnistunut. Tai sitten minulla ei yksinkertaisesti vain tullut riittävästi maitoa, sekin kuitenkin on mahdollista.

Minä jatkan edelleen asian käsittelyä, koska täysin yli en voi sanoa siitä olevani. Edelleen minua satuttaa, kun jossain joku sanoo esim. "Imettäminen on omasta halusta kiinni, jos sen eteen tekee töitä niin varmasti kaikki siinä onnistuu. Ei se mitään helppoa ole, mutta kyllä kaikki pystyy!". Ei se vain mene niin. Valtaosa pystyy, mutta ei kaikki. Tässä kohti kuitenkin pystyn olemaan iloinen ja ylpeä jokaisesta tipasta, jonka lapseni sai äidinmaitoa.

Onko joku muu kohdannut imetyspettymyksen?

16 kommenttia:

  1. Kuulostaa todellakin siltä, että olet tehnyt kaikkesi sen eteen, että imetys onnistuisi. Aina kaikki ei mene suunnitelmien mukaan. Sinä ainakin voit olla ylpeä siitä, miten paljon yritit!
    Mukavaa viikkoa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aina kaikki ei mene suunnitellusti, se on aivan totta. Mukavaa viikkoa myös sinulle! :)

      Poista
  2. Hei! Minulla ei myöskään tullut maitoa. Synnärillä sähköpumpulla monia tunteja sain n20 ml aikaiseksi.Kuvittelin ennen synnytystä kun on isot rinnat tulee varmasti maitoa ja kun siskolla ja äidillä oli tullut yli tarpeen.Mielestäni ainakin synnärillä jos ei maito ala nousta on kurja kun lisämaitoa sai kerjätä. Miksi ei tunnusteta sitä tosiasiaa ettei se nouse tuntien pumppauksellakaan. Minä myös osaimetin mutta lopulta annoin suoraan vaan korviketta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei se tosiaan ole koosta eikä mistään kiinni, että miten sen imetyksen käy; ennalta mahdotonta tietää. Kurjaa, että on tullut sellainen fiilis ettei lisämaitoa meinannut saada :/

      Poista
  3. Mulla oli lähellä imetyksen tyssääminen alkuunsa sen järjettömän kivun takia. Meillä imetys kuitenkin lopulta onnistui, mutta en todellakaan pidä itsestäänselvyytenä, että se onnistui.

    Sinä teit varmasti kaikkesi onnistuaksesi. Olet ihan yhtä hyvä äiti imetit tai et. <3 Sellainen kirja muuten taitaa olla kuin Imetyspettymys, kannattaa lukea jos se auttaisi. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kirja-vinkistä! Täytyy etsiä kyseinen kirja käsiin, jos jostain löytyisi :)

      Poista
  4. Voimia noiden tunteiden kohtaamiseen. Pystyn kuvittelemaan tunteesi, mutta kuten todettu se ei todellakaan tee sinusta huonompaa tai epäonnistunutta äitiä! Ei todellakaan! 4,5kk on kuitenkin myös hyvä aika joten lapsesi sai myös paljon hyviä juttuja äidinmaidosta talteen. Jotkuthan eivät edes yritä imettää eikä sekään ole väärin. On varmasti hyvä että jaat kokemuksesi myös muiden saman kokeneiden tueksi. Tsemppiä paljon <3 <3 Olet loistava äiti lapsellesi!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei todellakaan ole väärin, vaikka ei imettäisikään :) Kiitos <3

      Poista
  5. Täällä yksi pettynyt! Minulla ei käynyt pienessä mielessänikään ettenkö imettäisi lasta, mutta kuten sinulla lapsi syntyi 35+5 viikolla kiireisellä sektiolla, lapsi joutui lastenosastolle ja itse viis vaille teholle. Pumppasin yötä päivää, yritin ja yritin. Tuloksena oli parhaana yönä 5ml jossa oli 3x pumppaustulos eli alle 1,5ml / kerta. Lastenosastolla hoitaja sätti, että pitää saada maito nousemaan...maito ei noussut vaan verenpaineet nousi entisestään, jolloin neuvolassa jo sanottiin että nyt olisi paras lopettaa yrittäminen. Itkin ja itkin asiaa! Lopulta mun keskonen ei kasvanut edes korvikkeella vaan joutui juomaan keskosten apteekkivalmisteista erityismaitoa. Vieläkin itken vaikka tapahtuneesta on se 2vuotta aikaa. Se on naiselle niin iso pettymys ettei sitä voi edes ymmärtää!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Teillä ollut vaikea alku pienen kanssa! :( <3 Se on vaikea paikka, vaikka aikaa kuluisikin; loppujen lopuksi eihän tämä 2v edes mikään kovin pitkä aika ole.. Voimia sinulle käsitellä asia ja päästä pettymyksen ylitse vielä joku päivä <3

      Poista
  6. Kuulostaa niin tutulta. Itselläni viisi lasta enkä kenenkään kohdalla päässyt täysimetykseen. Joka kerta olin päättänyt että nyt onnistuu. Mutta ei.
    Halua ja tarmoa on aina löytynyt mutta maito ei vaan kertaakaan ole riittänyt vauvan tarpeisiin.

    Itse olen ajatellut että kunhan vauva on tyytyväinen niin täytyy itsekkin olla 🙂 sai sitten rintaa tai korviketta.

    VastaaPoista
  7. On varmasti vaikea paikka henkisesti, mutta parhaasi olet selkeästi yrittänyt, aina sitä ei vaan ole tarkoitettu. Tsemppiä niiden vaikeiden tunteiden käsittelyyn!

    VastaaPoista
  8. Kiitos tästä tekstistä! Löysin tämän, kun viisas neuvolan tätimme kehotti googlettamaan hakusanalla imetyspettymys.
    Minun tarinani on vähän erilainen, mutta tunteet ovat täysin samat. Tunnistan itseni myös monen kommentoijan viesteistä.
    Jälkikäteen olen oikeastaan vähän vihainenkin siitä, että koko yhteiskunta tuputtaa imetystä niin voimakkaasti, että imetyksen epäonnistuminen aiheuttaa äideille pahimmillaan masennuksen. Tietenkin imetys on monestakin syystä arvokasta ja tärkeää, mutta niin tärkeää se ei ole, että yhdenkään äidin pitäisi sen takia masentua.
    Olen itse kokenut, että pahiten äitejä syyllistävät ja arvostelevat muut mammat. Itselläni on kaveripiirissä esimerkiksi yksi tuore äiti, jonka mielestä korvikkeet pitäisi kieltää lailla ja äitien ostaa lypsettyä maitoa vaikka pimeiltä markkinoilta. Hänen mielestään ei ole olemassakaan syytä, miksi äiti ei voisi imettää. Jos maitoa ei nouse, niin siihenkin hänellä on kuulemma kikkoja... Sanomattakin selvää, etten halua viettää hänen kanssaan juurikaan aikaa.
    Neuvolassa meille sattui aivan ihana terkkari, joka on koko ajan kannustanut, ymmärtänyt ja tukenut.
    Oma lapseni on iloinen, terve ja hyvin kasvava puolivuotias tyttö. Täysimetin häntä niin kauan ja vähän ylikin kuin pystyin ja nyt hän saa pääasiassa korviketta ja soseita. Jos saan joskus lisää lapsia, otan korvikkeet kyllä jo aiemmin avuksi enkä enää tunne niistä huonoa omaatuntoa tai väsytä itseäni loppuunpalamisen rajalle pakkoimetyksellä.
    Ja loppuun vielä sanon, että tietenkään minulla ei ole mitään imetystä vastaan. Olisin itsekin halunnut imettää pidempään. Aina elämä ei kuitenkaan mene suunnitelmien mukaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On tärkeää, että käsittelet tosissaan asian itsesi kanssa. Ja onneksi neuvolassa on osunut hyvä terveydenhoitaja ja selkeästi olet päässyt asioita miettimään monesta suunnasta <3 Imetys on älyttömän hyvä ja hieno juttu, mutta sittenkö se ei suju syystä tai toisesta niin sitä kaipaisi ympärillään olevilta sitä tukea eikä suinkaan haukkuja epäonnistumisesta.

      Tärkeintä on, että lapsi kasvaa ja voi hyvin <3 Ja sä olet yrittänyt; se on upeaa myös!

      Poista