sunnuntai 23. heinäkuuta 2017

Minä + Hän = Me

Parisuhde-postausta pyydetään aina säännöllisin väliajoin ja nyt vihdoin iski oikeanlainen fiilis kirjoitella siitä teille.

Jokainen, jolla on pieni lapsi tietänee, että vähintäänkin vauvavuosi voi koetella parisuhdetta. On väsymystä, laidasta laitaan heitteleviä hormoneja, synnytyksestä palautumista ja ties mitä muuta. Joissakin tilanteissa ne haasteet eivät ala vasta vauvavuodesta eivätkä ne välttämättä pääty siihen vauvavuoteen, kuten me olemme saaneet huomata. Jo pelkkä raskaus pelkoineen, ennenaikaisuuden riskeineen sekä kovine kipuineen oli aikamoinen koetin meidän parisuhteellemme. Sitä seurasi vauva, joka ei nukunut, huusi ja söi kaikki mehut meistä vanhemmista. Eikä ensimmäinen taapero-vuosikaan ole kamalaa helpotusta suonut. Onko vauvavuosi koetellut muiden parisuhdetta?

Meillä suurin eteenpäin ajava asia lienee päätös siitä, että tästä selvitään. Unohtamatta rakkautta tai uskoa parisuhdettamme kohtaan. Me olemme perhe, meillä on parisuhde ja kaikki se tarvitsee paljon töitä onnistuakseen.


Meidän tapaamisesta ja ensimmäisistä vuosistamme voi lukea Täältä, koska tässä postauksessa meinaan katsoa parisuhdettamme tässä hetkessä, enkä kertoilla tapaamisestamme ja menneistä vuosista.

Eilen aamulla sain nukkua pidempään ja olen siitä hurjan kiitollinen, kun yö meni pitkälti valvoessa. Leo lähti isänsä kanssa Skanssiin leikkimään ja minä sain rauhassa avata koneen. Mies oli jättänyt auki Väestöliiton "kuinka hyvä kumppani olen" -testin ja pakkohan se oli tehdä. Sen mukaan minun pitäisi tehdä enemmän rakkauden tekoja ja todellakin tiedän sen; olen ollut viimeaikoina yksinkertaisesti liian väsynyt pitääkseni huolta parisuhteestamme. Tästä tuloksesta kuitenkin meinaan yrittää ottaa kiinni ja tehdä asialle jotain; tahdon olla parempi. Testin löydät täältä, jos tahdot itsekin katsoa, mitä kyseinen testi sanoo :)


Odotan sitä päivää, että jaksan teoillani osoittaa rakkauttani. Kuulun ihmisiin, jotka uskovat kaiken lähtevän pienistä teoista ja asioista; toisen tullessa töistä kotona odottaa lämmin ruoka tai vastaleivottu mustikkapiirakka, täysin yllärinä ostettu pieni asia jonka tietää toisen tarvitsevan tai vaikka vain ystävällinen sana, kun näkee toisen raskaan työpäivän jälkeen. Hetkittäin kykenen näihin pieniin asioihin, kun Leon kanssa on helpompi hetki meneillään. Ja itse toivon tätä samaa myös parisuhteen toiselta osapuolelta, joka tällä hetkellä hoitaa tätä minua paremmin.


Eilen päätin, että syömme yhdessä kunnon iltapalan telkkarin äärellä. Tuoretta patonkia, paistettuja kananmunia ja pekonia, mozzarellaa, meloneita, dippiä, sipsejä, kurkkutikkuja sekä karkkeja :) Myönnettäköön, että minusta tällainen ylimääräinen tekeminen syö voimat täysin, mutta toisaalta oli ihanaa istua ja syödä toisen kainalossa.

Näiden pienten asioiden lisäksi kaipaisin arkeemme parisuhdeaikaa. Se kuitenkin vaatisi a) lastenhoitajaa ja b) rahaa lastenhoitajaan sekä siihen jonkun tekemiseen. Otin itseäni kuitenkin niskasta kiinni ja aloitin mahdollisen lastenhoitajan etsinnän eilen; katsotaan josko mekin saisimme kahdenkeskistä aikaa joku kaunis päivä :)


Parisuhteessamme on useampi asia, jotka vaatisivat korjaamista, jotta tämä voi kestää. Meillä on kummallakin omat mörkömme kaapissa, jotka vaikuttavat kaikkeen, mutta hiljalleen ne möröt alkavat olla takanapäin. Itse kullakin. Itseni puolesta voin vain todeta, että joko parisuhteemme kestää tämän kaiken tai sitten se ei kestä; aika näyttäköön.

Postauksen perhekuvat ovat Salla Vainion ottamia vuonna 2016.

16 kommenttia:

  1. Olipa kiva postaus! Herätteli itsekin miettimään, onko ruuhkavuosien keskellä todella käyttänyt tarpeeksi aikaa parisuhteeseen ja sen kipinän ylläpitoon :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Välillä on hyvä vähän mietiskellä asiaa ja pohtia voisiko kipinää jostain löytääkin ruuhkavuosien keskelle :)

      Poista
  2. Vauvavuosi oli meilläkin raskas parisuhteelle, mutta nyt toisena vuotena on helpottanut. Olemme ottaneet aikaa yhdessäololle. Meillä ei ole sukulaisia tai tukiverkkoa lähellä, joten haastavaa on.

    Tsemppiä teille!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se on vaikeaa kun tukiverkkoa ei juurikaan ole :/ Mutta jostain sitä aikaa ja jaksamista olisi tehtävä <3 Ihanaa että te olette löytäneet sitä aikaa kuitenkin toisillenne :)

      Poista
  3. Teillä on vaativa, pieni lapsi. Ei kannata haaveksia ns. täydellisestä parisuhteesta tuossa elämänvaiheessa. Tärkeintä on hyvä arki yhdessä. Näytätte kuvissa onnellisilta.

    VastaaPoista
  4. Parisuhde on varmasti vaikea kun on joutunut kohtaamaan haasteita toinen toisensa jälkeen ja loppua ei näy. Mutta pitäkää toisistanne kiinni ja katsokaa mitä se tulevaisuus tuo tullessaan <3

    VastaaPoista
  5. Tsemppiä <3 Meillä eka vuosi oli tosi vaikea. Sitten alkoi helpottaa, kun menin töihin ja lapsi alkoi käydä yökylässä. Sitten huomasi miten paljon kahdenkeskistä yön yli -aikaa oikeasti tarvittiin, jotta läheisyys ja tunteey muistui mieleen! Arjessa tulee helposti vaan kinasteltua eikä läheisyyttäkään aina muista. Tuo testi oli kyllä hyvä! Meilläkin allerginen 2-vuotias, mutta ei läheskään niin pahasti kun teillä. Mutta silti on välillä valvoskelua, kipuhuutoja, ripulia eikä aina vahingot ole kovin selviä. Kyllä se surettaa, ettei voi vapaasti syödä ulkona yms.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihanaa, että teillä on kuitenkin alkanut helpottaa jo hiljalleen :)

      Poista
  6. Hieno kirjoitus sinulla. Kahden keskinen aika on erittäin voimaannuttavaa, itsellemme vauva-aika, nyttemmin toisen lapsemme kanssa on haastavaa ilman tukiverkkoa. Aika ajoin hoitajan maksaminen on halpa hinta sen antamasta ajasta. Ajoittain Rakkaus on päätös, eikä niinkään tunne. Kun päättää rakastaa toista vastamäessä, tulee esiin se todellinen rakkaudentunne myötämäessä. Tsemppiä & Siunausta arkeen!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos <3 Hoitajan palkkaaminen ja kahdenkeskisen ajan ottaminen varmasti olisi fiksua jossain kohti :)

      Poista
  7. Ihana postaus <3 Meillä pitäisi treffata lähiaikoina, olen ollut niin huono käymään siellä suunnalla, mutta meinaan kuule parantaa tapani! :)

    VastaaPoista
  8. Oma kokemus siitä, ettei tukiverkkoa ole ja kaikki kaatuu päälle, oli tosi raskas. Liian vähän lepoa, infektiot, homeet, sairastuin krooniseen väsymysoireyhtymään. Parisuhde on todella kovilla. Mutta juuri ne pienet asiat on ne, jotka auttaa. Ja ei liikaa kiirettä, perheen yhteisiä hetkiä, ne on tärkeitä. Voimia sinne!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos <3 Kovan tien olet selkeästi kulkenut, toivottavasti nyt jo helpottanut pahimmasta. Ja pienet asiat olisivat tärkeitä muistaa <3

      Poista