tiistai 5. syyskuuta 2017

Manduca, joka pelasti elämän

Tahdon kirjoittaa teille kantamisesta, vaikka se meillä alkaakin olla jo takanapäin, mutta se oli suuressa roolissa varsinkin ensimmäisenä vuotena ja jonkin verran vielä sen jälkeenkin. Oletko sinä kantanut tai suunnittelet kantamista repulla tai liinalla?


Aloitimme kantamisen trikoisella kantoliinalla, kun Leo oli vasta muutaman viikon ikäinen. Se ei oikein ollut meidän juttu ikinä. Siihen Leo nukahti aina välillä kyllä, mutta minulle kaikki tuollaisten solmiminen aiheuttaa korkeintaan päänvaivaa. Ohjeita löytyi monenlaisia Youtubesta ja minäkin opin kyllä solmimaan, mutta jotenkin se ei silti tuntunut hyvälle. Trikoinen liina on kuitenkin vain pienelle vauvalle tarkoitettu ja se ei toimi, kun lapselle alkaa tulla painoa.

Meillä kävi pikaisessa kokeilussa myös kudottu kantoliina, mutta sillä olisi pitänyt jaksaa opetella vielä enemmän solmimista. Ja kyseisen liinan tullessa meillä vallitsi jo sellainen väsymys-taso, että kaiken täytyi olla todella helppoa alusta alkaen toimiakseen. 

Marraskuussa 2015 kysyin mieheltä, että saanko törsätä Manduca-kantoreppuun. Mies oli hiukan nihkeä, mutta tyylilleen uskollisena hän totesi "Osta pois, jos koet sitä tarvitsevasi!". Googlettelin silloin aikani ja päädyimme ostamaan Manducan Ozbabyn liikkeestä. 

Ensimmäisellä kerralla todennäköisesti repun remmit oli sinne päin ja kaikki muukin vain suunnilleen. Mutta muistan sen hetken, kun Leo nukahti reppuun käveltyäni paristi eteinen - keittiö välin huutavan vauvan kanssa. Sillä hetkellä Manducasta tuli meidän arjen pelastus ja opettelin oikeasti laittamaan sen itselleni hyvin. Minusta Manducan säätäminen oli helppoa sekä yksinkertaista, kun siihen oppi ja se asettui minulle sekä miehelle hyvin.

Seuraavien kuukausien aikana Manduca oli käytössä kaikista eniten yöaikaan; ei tarvinnut kantaa toista sylissä käsivoimin, vaan hänet saattoi pitää lähellään repussa. Hyvällä tuurilla uni jopa jatkui repussa, vaikka itse istahdin sängylle. Manduca vapautti minun käteni ja kipeää lasta saattoi silti pitää lähellään.


Manduca oli paljon käytössä; varsinkin meidän Italian reissulla touko-kesäkuussa 2016 ja sen jälkeen kesä-syksyn. Sen jälkeen Manduca on päässyt enää satunnaisesti käyttöön ja tällä hetkellä jo vähän harkitsen sen myymistä. Vielä en ole siihen pystynyt kuitenkaan; se muistuttaa minua niin monesta hetkestä. Tunnearvo on paljon suurempi kuin kyseisen repun rahallinen arvo.  

Onko muilla millaisia kokemuksia kantamisesta? :)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti