lauantai 20. tammikuuta 2018

Seinä vastassa

Moni varmaan tietää fiiliksen, kun takki on tyhjä ja kaikki ideat käytetty?


Olen yrittänyt pitää lankoja käsissäni nyt aikalailla kaksi vuotta. Olemme selviytyneet monista pohjista, monista ruokien kaatumisista, monenlaisista oirehdinnoista, lukemattomista valvotuista öistä ja huudetuista päivistä. On kokeiltu rauhallista rotaatiota, shokkirotaatiota, muutamalla ruoka-aineella menemistä, pelkällä korvikkeella elelyä reilun vuoden iässä ja vaikka niin mitä. Aina lopulta palataan samaan lopputulokseen; kaikki kaatuu. Olemme kokeilleet läpi kaiken jamssin ja possun väliltä, mutta yksinkertaisesti mikään ei vain sovi sitä hetkeä pidempään.



Tässä sitä nyt ollaan, takki tyhjänä ja langat karkaavat käsistä. Ummetusta, karstaa, ihottumaa, kipua, käytösongelmaa, kiukkua, nukkumattomuutta, yölevottomuutta, heräilyä, järkyttävää pissan määrää. Ja oirelista senkun tuntuu kasvavan päivä päivältä. Tämän kaiken taustalla voi olla syöty ab-kuuri, MUTTA kyllä tämä kovasti sille näyttää, että joku/jotkut ruoat siellä nyt oireilee; ab-kuurista johtuen taikka ei, niin onko sillä väliä? Pienen ihmisen olo alkaa jälleen käydä kurjaksi, joten jotainhan tässä pitäisi kyetä tekemään. 

Syyllinen on epäselvä ja toisekseen, mitä tästä suppeaakin suppeammasta ruokavaliosta voisi tiputtaa pois? Emme voi tiputtaa pois hirssiä, koska tämä lapsi ei tule kestämään pensasmustikka - päärynäsose - liha -ruokavaliolla. Lihaa ei voi pudottaa pois, koska se on aika merkittävässä roolissa. Päärynäsoseen avulla saadaan puolet lääkkeistä menemään. 

Ensimmäistä kertaa minusta tuntuu, ettei minusta ole tekemään mitään ratkaisuja. Minulla ei ole enää ideoita, miten jatkaa. Tuntuu, ettei mikään kokeiltu sovi. Monen moni juttu on jo kokeiltu kahteen tai kolmeen kertaan; aina oirehdinta alkaa nopeammin ja kovemmin eli aletaan puhumaa päivien ratkaisusta eri ruoka-aineiden kanssa.. Ja järkikin sen sanoo, että suolisto kärsinee jokaisesta tällaisesta ruoka-aineesta. Joten ei sekään ole ratkaisu.

Meillä on maanantaina lääkäriaika ja sieltä en meinaa poistua ilman konkreettista suunnitelmaa; mitä teemme, miten jatkamme. Ensimmäistä kertaa minulla ei itselläni enää ole mitään ideaa, mitään millä korjata tätä.. Tuntuu, kuin edessä olisi seinä, josta ei pääse läpi. Toivon koko sydämestäni, että lääkärillämme ei tuntuisi samalle vaan hänellä olisi niitä ratkaisuja.

Jotenkin me tästäkin selvitään.
Kunhan keksitään miten, tai joku keksii edes jotain.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti