perjantai 1. kesäkuuta 2018

Zantacia kipuun ja vammaistukea astmaan

Viime viikon loppupuolella saimme ne koepala-vastaukset ja silloin olo oli aika tyhjän päällä oleva; tuntui, ettei tästä voi ikinä päästä eteenpäin, kun missään ei näy yhtään mitään. Turun lääkärimme kuitenkin tuolloin kehoitti varaamaan vastaanottoajan, jotta voimme kasvokkain keskustella jälleen jatkosta. Tänään kävimme siellä ja kieltämättä olo on jälleen aavistuksen toiveikkaampi; jälleen kokeillaan jotain uutta. 


Mastosytoosin mahdollisuutta ei tokikaan lähdetty tässä kohti kumoamaan vaan lähinnä lähdetään kokeilemaan sitä ajatellen lääkkeitä. Aloitamme lääkkeen, jota käytetään refluksiin sekä mastosytoosiin; refluksissa saadaan vastetta pienemmälle määrälle ja mastosytoosia hoitaessa annosta nostetaan isommaksi. Aloitamme tämän Zantac- lääkkeen nyt pienempänä annoksena ja katsomme vaikuttaako se yhtään mitään. Toki toivomme, että jonkinlaista vastetta saataisiin! Tässä kohti sille toki voidaan jotakin vastetta saada pelkästään refluksinkin takia, joka Leolla on varmasti.

Kun tätä lääkettä on testattu aikamme, niin mietitään jatkoa. Seuraava yhteydenotto lääkäriimme on kahden viikon kuluttua ja silloin katsotaan mihin suuntaan jatketaan :) Jos kyseessä olisi mastosytoosi, niin mahdollisesti tarvittasiin myös antihistamiini (tällä hetkellä osittain menee jo yksi, mutta se ei kai ole se tehokkain kuitenkaan). 


Sen lisäksi menemme maanantaina verikokeille; kontrolloidaan D-vitamiini, koska se oli viimeksi todella alhainen ja nyt olemme löytäneet edes suunnilleen sopivan valmisteen; mielenkiintoista nähdä onko kyseiselle arvolle tapahtunut yhtään mitään! Sen lisäksi otetaan varastorauta eli ferritiini ja joitakin muita verikokeita muutama samalla. Hemoglobiini on ollut hyvä ja samoin punasoluindeksit, mutta tässä kohtaa on varmasti ihan hyvä tarkistaa myös tuo varastoraudan tilanne :) 

Lääkärimme kirjoittaa myös lausunnon, jolla haemme vammaistukea. Meillä on mahdollisuus saada astman vuoksi vammaistukea, koska hoitava lääkitys on mennyt nyt yli puoli vuotta. Joku voisi kyseenalaistaa tämänkin asian; miksi jollain astmalla saa vammaistuen, kun meidänkään tilanteessa mikään muu ei oikeuta siihen? Astmalääkkeet kuitenkin taitaa olla noin 1/5 Leon päivittäisistä lääkkeistä ja sen antaminen on aika yksinkertaista. Toki ventolineakin joutuu joskus antamaan ja sitä joutuu kantamaan mukanaan. Toki niin joutuu montaa muutakin lääkettä. Mutta Kelalla kaikki perustunee diagnooseihin ja astma on aika helppo sekä selkeä; joko sitä hoidetaan säännöllisin lääkkein tai ei hoideta ja sen mukaan saa vammaistuen. Myönnän kuitenkin, että ajatus mahdollisesta vammaistuesta astman vuoksi laittaa hymyilyttämään. 

Nyt kuitenkin on jälleen joku suunnitelma, mihin suuntaan jatketaan ja mitä tehdään. Joten seuraavaksi kokeilemme lääkettä sekä käymme ottamassa muutamat verikokeet. Kivuton elämä -tavoitteena fiiliksillä eteenpäin.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti